Back to reviews

 

Prime Mover alias Drivkraft
2004, self-financed album, 38 minutes, six songs

Rocktimes

Die Musiker von Prime Mover kommen aus Finnland, Punkt 1.
Die Musiker von Prime Mover singen nicht in finnischer, sondern in schwedischer Sprache, Punkt 2.
Die Musiker von Prime Mover machen höchst interessanten Retro Prog mit vielen folkigen Einlagen, Punkt 3.
Die Musiker von Prime Mover treten in dieser Formation nicht live auf, sondern spielen nur Alben ein, Punkt 4.

Da wissen wir so nun schon das Wesentliche über den Fünfer, der hier auf dem zweiten offiziellen Studio-Album "Prime Mover Alias Drifkraft" mit Gastmusikern verstärkt wird und die dem einen oder anderen Track das sog. i-Tüpfelchen aufsetzen. Das Ergebnis der Aufnahmen ist stilistisch von daher interessant, als die Einflüsse der Protagonisten unterschiedlichster Art sind. Der eine mag den Country in Form des sog. Bluegrass, der andere kommt aus dem Bereich des Death Metal. Was sie aber alle mögen, ist nach eigenem Bekunden Progressive Rock. Und genau das wollen die Finnen uns auf ihrem Album präsentieren. Damit sind wir beim nächsten Punkt. Die Mitstreiter leben allesamt in Finnland, gehören aber zu einer in diesem Land lebenden Minderheit mit eindeutig schwedischer Herkunft. Und deshalb auch die gewählte Gesangssprache (nach Auskunft der Band spricht in etwa 6 % der Finnen schwedisch).

Die erste Veröffentlichung von Prime Mover war im Jahr 1999 die EP "Mr. Zingelmann", ein ca. 40-minütiges Konzeptwerk. Im Jahr 2001 erschien dann das erste offizielle Studio-Album mit dem Titel "Put In Perspective". Die Band schreibt auf ihrer Website selbst, dass sie mit dem vorliegenden Werk aus dem Jahr 2004 alleine schon wegen des verwendeten Equipments ihre bis dato selbst erkannten Schwächen ausbessern wollte. Nun, das scheint gelungen, denn "Prime Mover Alias Drifkraft" kommt mit einem sauberen und knackigen Sound aus den Boxen.

Zu Beginn hören wir bei "Vykort Från Södern" recht virtuose Bassläufe, die im Gesamtkontext mit den Gitarren einen leicht jazzigen Eindruck hinterlassen. Das Salz in der Suppe machen neben den recht lockeren Drums die gespielten Orgelsounds aus. Doch Prime Mover können und wollen mit dem Folgesong "Några Bagateller" ein Brikett auflegen und werden wesentlich rockiger. Fast schon im Bereich des Mainstream angesiedelt groovt die Band geradeaus nach vorne. Und dann liefern uns Prime Mover auf diesem Silberling noch zwei Longtracks von ca. elf Minuten Spiellänge. Neben den gespielten Violinen fällt besonders auf, dass die Mucke in starker Anlehnung an die 70er-Jahre zelebriert wird. Die Orgeln weichen bei "Utbränd" den klassischen Pianotönen, die Gitarren wurden lediglich mit etwas Fuzz angereichert.

Besonders positiv muss man erwähnen, dass, obwohl durchaus retro, die Melodien an sich recht eingängig sind und auch hängen bleiben. Das ist also alles nicht besonders kopflastig und verquer. Immer wieder ergänzen sich Folk und Rock zu einem gewaltigen progressiven Gebilde. Jawohl, das macht Spaß. In "Bagagnat Liv" wird nochmals gerockt und mit "Folk Är Inte Kloka" bekommen wir den bereits erwähnten, zweiten Longplayer geboten. Sanft gleitende Tasten legen das Fundament, damit sich die Solo-Gitarren austoben dürfen. Und auch hier bleibt es bei dem gelungenen Mix aus altehrwürdigem Prog und wunderbarem Folk, in dem die Gitarren auch noch mal mächtig braten.

Das alles ist im Ergebnis so gut, dass ich es wirklich bedaure, dass Prime Mover niemals live auftreten werden. Auf Grund der bestehenden Entfernungen zwischen den einzelnen Musikern, bezeichnen sich Prime Mover wegen der dauerhaften Beständigkeit im Line-up zwar als Band, aber ein regelmäßiges Proben und Einstudieren für die Bühne ist ihnen deswegen nicht möglich. Sehr schade, denn hier agieren wirklich absolut einfallsreiche Instrumentalisten, die mit der Stimme von Dennis Nordell bestens versorgt sind.

Rating: 7-8/10

Ralf 'Jogi' Ruhenstroth, December 4, 2007, Rocktimes

Up to menu

 

Revolution-music.dk

Min første tanke da jeg så navnet på bandet, var: øhm… Min næste tanke da jeg så bandet synger på svensk og ikke ligefrem ligner et blackmetal band var: øhm… Men det helt store chok kom da musikken kom ud af højtalerne… En slags meget let og luftig (Ja, ligesom den bedste kage i verden…) rockagtig masse ramte mig. Hårdt! Til at begynde med er det komplicerede rytmer der understøttes af en meget flyvsk bas. Meget legende og konstant i bevægelse. Den første skæring minder mig meget ufrivilligt om CV Jørgensens ”Costa Del etellerandet”. Mest (Heldigvis!) pga. det lyriske tema. Og hver skæring på denne disc har et eller andet over sig der gør at man virkelig stopper op og tænker: ”Hvad fanden sker der?!”

Stilmæssigt kan jeg sgu ikke rigtig sammenligne PMAD med noget andet jeg før har hørt. Altså, de har nogle keyboard sektioner der svagt kan lyde lidt henad noget power metal, men det er kun meget få steder. Andre steder er det folkeligt rock med 60’er og 70’er tendenser. Men samtidig yderst progressivt og meget teknisk betonet. Faktisk er der også lidt Reggae at spore visse steder. En ting er sikkert: De 5 gutter i dette band må lide af galoperende skizofreni, med den suppe de her serverer. Det er helt sikkert en kæmpe force at de mestrer de forskellige stilarter, men et eller andet sted, virker det lidt anstrengt at proppe så meget forskelligt som muligt ind i de små 40 minutter som skiven varer. Det mest pudsige på skiven er nok det halve minut i det sidste nummer, hvor tempoet lige ryger i vejret, ledsaget af et rigtigt speed metal riff. Total malplaceret, men igen:
Veludført og lidt charmerende.

Alt i alt skal man være oplagt til PMAD’s musik, og hvis ikke man er det, tjener det sgu ikke noget formål at høre dem.

Men giv dem en chance, for deres musikalske udtryk, er sgu deres eget!!

Kev, January 21, 2006, Revolution-music

Up to menu


Artrock.se

Ett finländskt band som med sin musik gränsar till många progressiva stilar. Att kalla deras musik för unik är kanske inte helt rätt, men blandningen måste definitivt ses som just det. Att de dessutom sjunger på finlandssvenska gör dem inte mindre originella.

Musikaliska genren som man kan anknyta till är bl.a. den svenska politiska proggen, just den musikstilen tillhör inte min personliga favorit, varken då eller nu. Influenserna från den tidiga progressiva rockmusiken känns desto roligare. Folkmusik, jazz och andra element snickras stundtals ihop till riktigt bra fungerande stycken.

Inledande ”Vykort från södern” är en lättsmält låt med många scenförändringar, från riktigt progressiva takter till enklare melodier med inslag av funkjazz, ja inte är den lätt precis som övriga alster att beskriva men riktigt trivsam att lyssna till och min favorit.

En helt okej platta som kanske kräver den rätta stämningen men då glimtar till, uppskattas med all säkerhet av musiklyssnare till flertalet musikstilar.

Rating: 6,5 / 10

Conny M., December, 2005, Artrock.se

Up to menu

Feedback

I have to admire the guys in Prime Mover as they form part of the 6% of Finland who actually speak Swedish, so instead of taking the easy route and releasing an album in English (which apparently they used to perform in) they have instead released it in Swedish. So that means 94% of the people in their own country won’t have the language this is being sung in as their first language – it takes balls if nothing else. Mind you, with this prog album bringing in elements of Floyd and IQ and maintaining very strong melodies, as well as being influenced by metal, folk, jazz and pop, this is an album that goes beyond simple language difficulties.

They had some guests add violin and trumpet which does give an extra flavour, but it is the way that they move from one style to another that makes this so interesting. They have decided that they want to make music on their own terms, something that they enjoy and want to listen to themselves and this refusal to conform and to produce what people expect from Finnish prog has resulted in a progressive album that fans of Vulgar Unicorn and suchlike would do well to investigate.

Kev Rowland, October 10, 2005, Feedback

Up to menu


Progressor

Prolusion. PRIME MOVER hails from Finland, but all the band members are Swedes. (Representatives of this nationality form six percent of the population there.) They have three albums at the moment, two of which are official releases. The first of them, "Put in Perspective" (2001), features English lyrics, but here, on "Alias Drivkraft", the group decided to sing in their mother tongue, which is the local dialect of Swedish.

Analysis. These guys tell the absolute truth while asserting that they don't have one common favorite band or one common favorite genre either, each being on friendly terms with many different musical directions. (That's right. Anybody, and especially creative personalities, should follow the precept "Don't idolize anyone!") Their "Alias Drivkraft" is indeed the repository of several different styles and is an outstandingly fresh sounding album. Not only fresh, though. This is seminal material, abundant in virtues and free of drawbacks. One of its most distinctive features is that the music is exclusively light and affirmative in mood, which vastly distinguishes Prime Mover from an average North European progressive band, particularly Sweden's. Each of the six tracks present, both quasi epics included, contain approximately equal amounts of vocal and instrumental sections, but the arrangements are never straightforward. All the participants are masterful musicians, tirelessly weaving an intricate web of patterns, regardless of whether they mellow the vocal lines or are in their free instrumental flight. Their singing and playing is so inspired and performed with such amazing ease, that I am certain that they did the most beloved work of their lives when they rehearsed and, later, recorded this stuff. It's definitely thanks to their passion for creation that the magic has found each of the songs an appropriate place for living. The quasi epics, Utbrand and Folk Ar Inte Kloka, each exceeding 10 minutes in duration, are the domains of the experimentation with folk music, which, I believe, is of the Finnish origin, not Swedish (though I can't be fully convinced of that). Very rich in violin and bouzouki, the former is just filled with corresponding colorings, and the best definition of the music would probably be Folk Rock performed with hints of symphonic Art-Rock. The other is notable for distinct folk intonations too, and also features a few high-speed, fantastically impressive movements, which I perceive as a rocking Classical music. To a greater degree however, it embodies the album's primary stylistic course, which is a unique conglomeration of symphonic Art-Rock and quasi Jazz-Fusion with elements of Hard Rock and some other attendant sub-styles. (It must be noted that a guest trumpet player does genuine improvisations, though he appears only on the album's boundary tracks and only briefly.) The music abounds in twists & turns and frequent changes of musical direction in general. Just logically, the second epic and the shorter tracks: Vykort Fran Sodern, Oppen, Nagra Bagateller and Begagnat Liv are in many ways kindred works. Each of these four is as much impressive as the longer tracks, even though they are some closer to the conventional direction of Prog, due to the fact that the features of folk music exist here only in a latent form.

Conclusion. Although the prevailing constituent of the music is symphonic Art-Rock, and the sounds of vintage keyboards (Hammond, Mellotron et al.) don't seem to be accidental in the overall picture, it would be pointless even to attempt to draw a parallel between Prime Mover and any other band, from Prog's past or present either. Besides, their "Alias Drivkraft" is such a strong effort, that the band can be styled as giant-killer, at least within the contemporary Art-Rock scene. Very highly recommended.

Rating: 6/6

VM, May 18, 2005, Progressor

Up to menu


Prog-Nose

Scandinavia is a well-known birthplace for progressive music in a darker vein. It must have something to do with its long winters. Yet one can create their own sunny world here, like Kaipa and their heirs The Flower Kings are proving. Their uplifting sound must have appealed to the guys of Prime Mover, a Finnish band of… Swedes. Belonging to the Swedish minority of six percent, they began a search for their own musical identity. And so they came out with what they call folk prog. Indeed, there is a vintage prog flavour to their music, but they tackle arrangements in a jazzy or folksy way by integrating trumpet, bouzouki (lute), violin and Swedish vocals. The diverse influences blend tastefully together here.

The melodies aren’t that adventurous, but that’s made up for by the nice harmonic changes that flow naturally. The album keeps your interest going, since alternating moods are sought for. And yet, my favourite is the more traditional prog of “Öppen”, reminding me happily of early Kaipa.

In the end this record stands firm because of the power of its conviction. These guys honestly cherish their ambition to explore new musical ground, which remains the basic idea of prog. And yet, what we hear isn’t quite new, but well crafted and accessible music tackled in a different way. Their quest for ‘unique’ music is far from ended. This is already their third, self-financed album, presenting some very fine musicianship and a good recording. It’s about time Prime Mover find their selves a professional producer and label, so this Nordic outfit can finally outgrow its status of charming promise.

Rating: 7.5/10

Cristoph, July 24, 2005, Prog-Nose

Up to menu


Progressive Ears

I like to challenge myself musically from time to time and I was able to do that recently as I've been preparing the review for Prime Mover alias Drivkraft from the band, Prime Mover. Not only is the music widely varied from track to track, but lyrically this also was a jump for me since this was the first CD I've reviewed not in English. So that you don't think I'm the typical sheltered American, know that I'm fluent in Spanish and am becoming conversational in Japanese. However, this band, Prime Mover, is a group of five Swedish friends from Finland who speak the particular dialect only spoken by the 6% minority of Swedes in Finland. So, I can imagine that most listeners will be in the same boat. In a way, this CD is an immediate success because it clearly illustrates the universal language of music.

The music of Prime Mover defies classification and the members of the band are proud of that. In a way, they are a true progressive band since they pull and fuse pieces of many different genres of music. This keeps their music fresh and unique, while still providing enjoyment to the listener. Because they defy description, it's hard to give a point of comparison, but fans of Little Atlas will see many similarities.

"Vykort Från Södern" starts the album in a rather laid-back manner. It has the feel of a bossa nova rhythm while still maintaining the rock edge. The melody is catchy enough to run through your head after the song is over. "Några Bagateler" is a little more straightforward. I particular enjoy one reoccurring theme of this song that has the bass and lead vocals playing a question and answer theme. The following piano solo is very enjoyable and has definite jazz influence. Immediately following that is a keyboard solo more appropriate to the styles of Norlander or Sherinian. The variety in this one song typifies the variety of the album. "Utbränd" is perhaps the most distinct of all the tracks. It starts with a haunting vocal solo that almost has American Indian overtones. After approximately three minutes of this, it returns to normal rock rhythms and instrumentation. The keyboards shine throughout this section which might not surprise as this track was written by the keyboardist. After another 3-4 minutes, the style switches yet again to more of a light-hearted romp. The varying styles of the different movements of this track made it one of my favorites. "Öppen" is perhaps the most mainstream of the six tracks. This shouldn't be taken as a criticism as it also has one of the catchiest melodies. If it entices me to sing along in a language I don't speak, it must be doing something right. "Begagnat Liv" is the only track that didn't force me to figure out how to make an umlaut (the two dots thing over Ä and Ö). It's also the edgiest and heaviest of the tracks. I enjoyed hearing this edge as it provided some contrast to the other light-hearted tracks. "Folk Är Inte Kloka" closes out the CD with another varied, long track. Like "Ütbrand", it switches between many different musical moods. One favorite part is a middle section with the jazz trumpet solo followed by a keyboard and guitar question and answer section. Another is the ending which contrasts a fast jazz drum solo and a slow keyboard theme. It's the perfect ending to the CD.

One other compliment to give is on the tightness of the group. It sounds like they've played together for many years and it's only more remarkable to find out that they all live in different cities and have never played together live. The musical production is wonderful and every instrument is easily heard which creates the impression of distinct musical layers. Without disparaging the other musicians, I was particularly impressed with the creativity and talent of Sebastian Teir, who provides all of the keyboard instruments. The others (Dennis Nordell - vocals, Michael Karlsson - guitar, Roger Nyman - bass, Kenneth Lagerstrom - drums) also shine on their various instruments. In fact, I enjoyed how they all have their moment in the sun and how the group interplays with each other.

I applaud them for choosing to sing this CD in their native mother tongue after their previous albums were done in English. I would, however, recommend that an English translation of the lyrics be included. I hope that doesn't seem too Ameri-centric of me; I merely am curious to see what the songs that I'm enjoying are about.

Overall, this is a fine example of what happens when music lovers work together to create music they love. Their style is very welcome to this interviewer.

Rating: 7/10. This is a CD I'll pull out when I can't decide what mood I'm in. I have a feeling that there are others at Progressive Ears who will enjoy it even much more than I did.

doh, May 2005, Progressive Ears

Up to menu


Tuhma.fi

Prime Mover soittaa progressiiviseen kallistuvaa musiikkiaan vallan miellyttävällä kosketuksella. Tämä on oikeasti erittäin kehityskelpoinen poppoo! Nyt en juksaa. Välttämättä rockista ei kannata puhua bändin kappaleista puhuttaessa, mutta jotain popin, folkin, jatsin ja (ruotsalaisen) kansanmusiikin sekoitusta tässä tehdään. Ihan tosissaan vaikuttavat olevan tekemisensä kanssa. Levyn soundiin on nimittäin panostettu ihan kivasti. Bändi osaa soittaa, soittimet ovat hyvässä tasapainossa keskenään ja laulukin on uskallettu nostaa riittävän pintaan, jotta se erottuu. Kappaleissa on hyviä koukkuja ja riittävästi vaihtelua.

Valitettavasti laulaminen on tämän levyn heikko lenkki. Eikä vain heikko vaan surkea. Ei siinä mitään, että Prime Mover haluaa esittää asiansa ruotsiksi, se vielä menisi, mutta kun laulajan tulkinta on täysin ponnetonta, niin mieluummin keskittyy kuuntelemaan mitä bändi soittaa.

Ja soittaahan se! Några Bagateller on melkoisen rullaava renkutus, josta esimerkiksi tämän päivän Jethro Tull olisi vallan ylpeä. Öppenin loppusoolo on hieno. Kappaleet ovat selvästi Prime Moverin itsensä kuuloisia, vaikka tarkasti kuunnellen bändin esikuvista voi löytää merkkejä. Sehän ei tietenkään haittaa. Kappaleista Utbränd on selkeästi paras ja sinällään vallan komea teos, jonka kruunaa viululla soitetut teemapätkät. Parempi tämä on, kuin uusin Kaipa.

Bändi uhosi lehdistötiedotteessaan tekevänsä juttunsa juuri niin, kuin haluavat. Hyvä homma. Sen kun vaan. Mutta jos he haluavat, että kuuntelen heidän seuraavankin levynsä, laulukielen on syytä muuttua ja laulajalle on tehtävä jotain!

Rating: 3/5

Tero Honkasalo, May 2005, Tuhma.fi

Up to menu


Progg.se

Dom heter egentligen Prime Mover (som är engelska för Drivkraft) och är ett finskt progressivt rockband som sjunger på svenska. På deras två tidigare skivor har de sjungit på engelska men här går de alltså över och sjunger på svenska med finsk accent och det är slående bra!

Tror inte att jag hört något liknande innan, i alla fall inte från Finland. Musikaliskt så är dom underbara. Musiken växlar oväntat men efterlängtat mellan olika stilar och de lyckas variera låtarna på ett sådant sätt att man hela tiden hittar nya partier som man gillar. Då orgeln dyker upp så påminner dom om Kvartetten Som Sprängde. Mest som på plattan Valhall där Kvartetten Som Sprängde kompar Bernt Staf. De tvära vändingarna får dem att låta lite som Trettioåriga Kriget, speciellt då’rom öser på och kör lite hårdare. När de sedan är dags att plocka fram orgeln igen och köra lite lugnare i någon minut så väcks referenserna till Bo Hanssons plattor. Till och med likheter med den symfoniska gruppen Kaipa och jazz-rock gruppen Egba kan man låta sig höra ibland. En helt otrolig blandning, inte sant? Men funkar det? Funkar det verkligen att blanda så många olika stilar, inte på bara en och samma skiva utan ofta i en och samma låt?

Bygg inte upp några jättehöga förväntningar nu bara för jag kastat in några legendariska referensband i jämförelsen. Då förstör du ju hela upplevelsen. Bered dig dock på en mycket annorlunda och spännande skiva som håller hela vägen ut. Inte ett enda dåligt spår!

Their name is actually Prime Mover (which is the english word for Drivkraft) and they are a finnish progressive rock band that sings in Swedish. On their previous two records they sing in English but here they are thus changing to sing in Swedish with Finnish accent and it is strikingly good!

I don't think I've ever heard something similar, especially not from Finland. Musically they are wonderful. The music changes unexpectedly but desirably between different styles and they manage to variate the songs on such a way that you always find new sections that you like. They resemble Kvartetten Som Sprängde when the organ appears. Mostly like the record Valhall where Kvartetten Som Sprängde is accompanying Bernt Staf. The sharp turns make them sound a bit like Trettioåriga Kriget, especially when they go for it and drive a bit harder. When it is time again to take out the the organ and play a bit softer for a while, references to the records of Bo Hanssons awaken. Even similarities with the symfonic group Kaipa and the jazz-rock band Egba kan be heard from time to time. A completely unbelievable mixture, isn't it? But does it work? Is it really possible to mix so many different styles, not only on the same record but often in the very same song?

Don't go building up any unreasonable expectations only because I have thrown in some legendary reference groups for comparison. Then you will ruin the whole experience. Be prepared, however, for a very different and exciting record, which holds all the way through. Not a single bad track!

Patrik Carlson, April 2005, Progg.se

Up to menu


Babyblaue Prog-Reviews

Die zweite (dritte, wenn man das Demo von 1999 mitrechnet) Veröffentlichung der finnischen Band Prime Mover ist schon bemerkenswert. Dies beginnt damit, dass die Band auf schwedisch singt. Wenn man allerdings weiß, dass ein geringer Prozentteil der finnischen Bevölkerung auf schwedische Ahnen zurückblickt, dann erklärt sich diese Seltsamkeit. Bemerkenswert auch das Cover von Aija Lumme, das ein Ölgemälde in kraftvollen Farbtönen abbildet.

Die Musik lehnt sich stark an die proggigen 70-er Jahre an. Sowohl die schwedische Sprache als auch die Gesangsmelodien sorgen für einen folkigen Touch. Hinzu kommt der gelegentliche Einsatz von Geige und Bouzouki. Eine weitere Besonderheit sind jazzige Passagen. All dies zusammen lässt das Album diese 70-er-Jahre-Schweden-Prog-Atmosphäre atmen. Da denkt man vielleicht auch an Swedish Family mit ihrem Album „Vintage Prog“. In der Tat erzeugen beide Bands – bei allen konkreten Unterschieden - eine ähnliche Stimmung. Und möglicherweise ist es auch kein Zufall, dass die Band auf ihrer Homepage ihre Musik als „Vintage Prog“ bezeichnet.

Vykort från södern eröffnet das Album locker rockig in der Art wie man es vielleicht von Rush her kennt, der die Band wohl auch ihren Namen zu verdanken hat. Mittendrin wird ein jazziges Trompetensolo platziert. Auch das Piano klingt im Kontrast zu den Gitarren eher jazzig. Doch die Stilmixtur passt gut zusammen. Da ist man ja von einigen Exoten ganz andere Kombinationen gewohnt. Bei Prime Mover geht aber alles locker ins Ohr. Några bagateller rockt noch mehr ohne auch nur im entferntesten metalig zu klingen. Schön angefrickelt, melodisch und gekrönt von einem hübschen 70-er-Jahre Synthie-Solo. Das Piano hat was von Keith Tippett auf Crimsons “In the Wake of Poseidon”.

Hiernach wird es beim Longplayer Utbränd zunächst ruhiger, was dem Gesamteindruck des Albums auch gut tut. Anfangs singt Keyboarder Sebastian Teir. Und das klingt schon sehr urig folkloristisch bevor der Song ins beschwingte Midtempo übergeht. Der Folk-Touch bleibt jedoch erhalten, was nicht zuletzt der Fiedelei geschuldet ist. Das anschließende Öppen kontrastiert hierzu mit elegischen Mellotronsounds und einschmeichelnd versponnener Melodie.

Der Rockdrive zieht mit Begagnat liv wieder deutlich an. Nach diesem kurzen Rocker beschließt Folk är inte kloka das Album. Gitarrist Michael Karlsson bezeichnet das Stück, das er aus allerlei Ideen zusammengebastelt hat als „progressive suite“. Die Verknüpfung weist einige Brüche auf, was dem Spaß an der Musik aber keinen Abbruch tut. Sehr hübsch etwa das Zusammenspiel von Gitarre und Orgel. Vermittelt stellenweise sogar ein bisschen 60-ies-Feeling. Auch hier kommt wieder wie beim Opener die jazzige Trompete zum Einsatz.

Hat man sich erst mal an die eigensinnige Verbindung von leicht rauem, aber doch warmem schwedischem Folklore-Gesang und melodischem Retroprog ganz eigener Spielart gewöhnt, gehen einem die Songs richtig gut ins Ohr und machen ne Menge Spaß.

Rating: 11/15

Christian Rode, April 2005, Babyblaue Prog-Reviews

Up to menu


The Dutch Progressive Rock Page

Ok, imagine a band from Finland playing progressive rock but with lyrics in Swedish. Probably only interesting for Swedes. Right? And if you then add trumpet and violins to the music not even Swedes will like it. Right? No, wrong! Because Prime Mover is a very interesting band making progressive rock in the vain of early Genesis mixed with some folk and standard jazz. I have never known there is a Swedish speaking minority in Finland. And what a coincidence it is for a group of this origin to start a band that created an album that landed on my doorstep. It's a small world.

Although it does not put me off, the fact that Prime Mover are singing in Swedish it is not exactly a plus point. I think singing in English would have gained them a bigger audience. But then again on their web site they say they have done that on the previous albums and no one really cared. How they obtained this knowledge I do not know. In the accompanying letter Prime Mover states they try to make a "mix of progressive rock, metal, folk, industrial, jazz, funk, pop and grunge with various other ideas". Well, if they set out to do that they did not quite succeed, because metal, industrial, and grunge are certainly missing on this album, but then again who cares. It is not the music they planned to make but the music they did make, and that should speak for itself.

"Modest" is the best word to describe the music on this album. It does not contain a lot of musical self-glorification. All the tracks have been created with just enough loops and solos and not one note more. The resulting music is in a way soothing and calming but never dull. The production of this album is also crystal clear and the cover artwork, by Aija Lumme, is also very good, I would very much like to see it in is original size.

Prime Mover have released an album to be proud of. They are fine musicians and their album turned out quite well. But ... (unfortunately there is a but) this album did not knock me off my socks. Maybe I have become spoiled lately to think that each new release should be an all time classic and judged by that standard Prime Mover did not succeed. I enjoyed this album and on more quiet moments it will find it's way back to my CD player. It is certainly above average but only just. Hopefully we will hear from these guys in the future because if they would add the missing ingredients from the list described above, who knows what it will bring.

Conclusion: 7 out of 10

Dries Dokter, March 2005, DPRP

Up to menu


Imperiumi.net

Progressiivista rokkia soittavan uusikaarlepyyläisen Prime Moverin uusin omakustanteena julkaistu Drivkraft sisältää kuusi positiivishenkistä popvaikutteista progressiivista rokkibiisiä, joiden laulukielenä toimii ruotsi. Nämä suomenruotsalaiset kaverit eivät tyydy tekemään vain yhdenlaista materiaalia, tuotokselta voi astia vaikutteita aina jazzista raskaaseen rokkiin.

Drivkraftin äänimaisema on yhtä monipuolinen kun bändin tyylisuuntakin, tuotokselta kuulee sopivissa määrin niin koskettavia pianomelodioita kun viulu- ja trumpettimelodioita. Orkesterin sävellystaito ja näkemys on huippuluokkaa, vaikka biiseissä kokeillaan paljon eri tyylisuuntia, kuulostaa materiaali silti bändiltä itseltään. Materiaali kuljettelee tunnelmia edestakaisin, välillä musiikki saa kuuntelijan iloiselle mielelle, mutta seuraavassa hetkessä materiaali johdattaakin jo vintille etsimään jotain kättä pidempää.

Biisit pohjautuvat pianon ja kitaran vuorovaikutukseen, piristäviä tilulilu -osuuksia ja outoja tahtilajeja on osattu käyttää tyylikeinoina hyvin. Bändiläisten yhteensoitto on saumatonta jo hommasta paistaa läpi aito asian eteen omistautuminen. Vaikuttavinta antia tuotoksella tarjoilee massiivinen 10 minuutin päätösbiisi Folk är inte kloka, josta löytyy paljon tunnelmaa ja erikoisia sävellysratkaisuja. Levy on tutustumisen arvoinen tapaus, niin proge-musiikin faneille kuin ruotsinkielisen rokin ystävillekin.

The latest self-financed album from progressive rock playing Prime Mover from Nykarleby contains six pop-influenced progressive rock tunes with a positive spirit, with Swedish as language for the lyrics. These Finnish-Swedish chaps don't settle for making one kind of material, you can sense influences all the way from jazz to heavy rock in the production.

The soundscape of Drivkraft is as versatile as the musical style of the band, very moving piano melodies as well as trumpet and violin melodies can be heard from the production. The composition skill and vision of the ensemble is top class; although many different styles are experimented with in the songs, the material still sounds as the band itself. The material brings emotions to and fro; sometimes the music brings a happy mood to the listener, but in the next moment the music brings you already to the attic to search for something longer than your hand.

The songs are based on the interaction of piano and guitar; fresh show-off sections and weird time signatures have stylistically been used well. The band plays together seamlessly and genuine dedication shines through. The most impressive donation to the production comes from the 10 minute long closing track Folk är inte kloka, from where a lot of atmosphere and exceptional compositional solutios can be found. The record is worthy to become acquainted with, for the fans of progressive rock music as well as for the friends of Swedish rock music.

Rating: 8+/10

Olli Rinnekangas, March 2005, Imperiumi.net

Up to menu


Jakobstads Tidning - Trettioåtta minuter finlandssvensk drivkraft

Finlandssvensk progressiv rock torde vara till och med mer sällsynt än finsk bluegrass. Därför är det upplyftande att ta del av, i tiderna från Nykarleby utsprungna, proggbandet Prime Movers andra fullängdare. Som skivtiteln skvallrar om är låtarna nu sjungna på finlandssvenska (och Sidebydialekt!), vilket enbart är till skivans fördel.

Skivan pockar på uppmärksamhet av sin lyssnare. På enbart sex låtar har man lyckats klämma in minst tjugo musikaliska teman och texterna är uppenbart till för att väcka tankar och analyser om samhället och den självständiga individens frågeställningar kring livet. Låtnamn som ”Utbränd” och ”Begagnat liv” säger redan en del om innehållet (texter och en mp3-låt finns på bandets webbplats skivkraft.com/primemover).

Prime Mover har på denna skiva breddat instrumentomfånget till trumpeter, vintage keyboards som Mellotron och Moog, fiol, piano, bouzouki med mera samt klämt in vibbar från bland annat folkmusik och världsmusik. Egentligen skulle bandet platsa hur bra som helst på Folkmusikfestivalen i Kaustby. Mycket mer är Leningrad Cowboys och Eppu Normaali i varje fall.

Men att få bevittna Prime Mover live kan vara ett önsketänkande. Bandet har övat ytterst få gånger tillsammans, eftersom medlemmarna bor på långa avstånd från varandra. Skivan har därför gjorts i bandmedlemmarnas hemstudion. Trots en lite bättre ljudkvalitet än på de tidigare två skivorna är nog kvaliteten ännu undermålig och den dynamik som musiken och instrumenten förmodat levererar når inte riktigt fram i ljudbilden. En av de framgångsrika progeinriktade bandens grundstenar har alltid varit bra sound (Pink Floyd, The Mars Volta, Rush, Dream Theater) och det är egentligen det enda denna skiva märkbart saknar. Spelskickligheten finns inget att anmärka på, alla inblandade musiker har bidragit till en proffsig touch på helheten. Melodierna har utvecklats och anslaget är självsäkert, om än det finlandssvenska språket fortfarande känns främmande i rocksammanhang. Prime Mover vågar i varje fall kasta sig ut i nya landskap och på den väg de slagit in finns det en enorm potential att utvecklas till något än mer unikt än vad de är idag.

Daniel Ainasoja, February 2005, Jakobstads Tidning

Up to menu


Zero Music Magazine

Mumintrollet, M.A. Numinen (sic! - Numminen), Arja Sajoma (sic! - Saijonmaa) och Mark Levengood. På rak arm kommer jag inte på fler kända namn som spridit finlandssvenskan i Sverige i någon större utsträckning. Något rockband som sjunger på den dialekten kände jag inte till över huvud taget. Inte förrän jag hörde Dennis Nordell i proggruppen Prime Mover alias Drivkraft på gruppens andra, självbetitlade fullängdare – på den första cd´n är sången på engelska - och det fungerar alldeles utmärkt. Sången, de finlandssvenska texterna och några riktigt fina melodier får bandet att stå ut ifrån mängden. Dessutom har låtarna en märklig stämning, någonstans mellan vemod och depression, utan att för den skull bli ensidigt svarta.

Långa låtar är kutym inom progrock, men Prime Mover alias Drivkraft nöjer sig med två alster på cirka elva minuter vardera och de övriga spåren klockar samtliga in på under fem. Texterna är både samhällskritiska och allmängiltiga, men inte partipolitiska. Inlemmat i den progressiva kostymen finns såväl rock, jazz, folkmusik, bouzouki, violin och lite trumpeter. Troligtvis är det här en grupp man antingen älskar eller avskyr, såsom det brukar vara med band/artister som skiljer sig från mängden. Jag tror dock att det växande intresse för prog som finns just nu, inte minst bland unga människor, kommer att ge Prime Mover alias Drivkraft allt större uppmärksamhet och många progsters kommer att helhjärtat ta den här plattan till sig. Det är såväl albumet som gruppen värda.

Rating: 3/5

Robert Ryttman, January 2005 Zero Music Magazine

Up to menu


Desibeli.net

Kotimaan länsiosan ruotsinkieliseltä alueelta ponnistava Prime Mover tuntuu tekevän biiseistään omanlaisiaan tutkielmia eri musiikkityyleistä. Pohjavireena kulkee heleä poppis Dennis Nordellin mukavan melodisella laululla. Vuoden 1998 jälkeen kaksi äänitettä tehnyt viisikko maustaa tuoreimmalla eepeellään ”progehtavaa” poppiaan muun muassa (hyvin hienovaraisella) metallilla (mm. Några Bagateller ja Öppen), viulu-folkilla ja (Utbränd) ja trumpettimausteisella, hetkittäin hyvinkin kiivaalla tiluilulla (Folk Är Inte Kloka). Sebastian Teirin mukavan polveilevat pianokuviot ovat tärkeässä roolissa, vuorotellen tasaveroisesti Michael Karlssonin kitaran kanssa soolosoittimena. Viulun, trumpetin ja naistaustalaulun hyväksikäyttö tuo lisäulottuvuuksia toteutukseen. Suoria viivoja esikuviin on vaikea lähteä vetämään tällaisesta vaikutteiden sillisalaatista. Pisteitä laskee hiukan musiikin tyytyminen pitkälti tunnelmanluomiseen. Hirveästi säväyttäviä tai ”perusmusiikin” joukosta nousevia ratkaisuja ei Drivkraft tarjoa. On Prime Mover silti tutustumisen arvoinen etenkin progen ja ruotsinkielisen popin ystäville.

Rating: 3/5

Ilkka Valpasvuo, January 2005, Desibeli.net

Up to menu


Vasabladet

Finlandssvenska grupper som gör progressiv rock är inte vardagsmat. Och Prime Mover, med rötter i Österbotten och Åboland, klär dessutom sin proge i finlandssvensk textskrud. I en av låtarna går en del av texten rentav på Sidebydialekt.

”Prime Mover alias Drivkraft” är en ambitiös satsning, där många musikaliska genrer och infall förenas. Rötterna går tillbaka till stora 70-talsprogenamn som Genesis (och gruppens namn är taget från en Rush-låt) men dessutom väver killarna in en del funk, metall, rockjazz och violinbottnad folksväng. Då kompositionerna också allmänt taget är mångbottnade och rörliga säger det sig själv att det krävs en hel del musikalisk gnista och kompetens för att ro båten i land.

Gnistan är det nu definitivt inget fel på, och också instrumentbehandlingen tycks vara under kontroll. Däremot efterlyser mina lyssnaröron ställvis en fylligare ljudbild: det kan inte undvikas att hemstudiokonceptet ibland kan göra sounden lite begränsade.

Låtstrukturerna är så rörliga att de först kan kännas splittrade, men här gäller det bara att ha tålamod. Kanske hade jag gärna sett en aning större täthet och tyngd i uttrycket, men i grunden handlar det i varje fall om en högintressant musik vars förverkligande krävt en hel del konstnärligt mod.

Rating: 3.5/5

Henrik Jansson, January 2005, Vasabladet

Up to menu


Metica.se

Finländska rockbandet Prime Movers första fullängdare var på engelska. Denna, deras andra platta, är på ett så i rocksammanhang ovanligt och intressant språk som finlandssvenska. Och det är ett bedårande språk, Prime Mover ger mig en känsla av stort allvar.

Det var länge sedan jag hörde en så spretig och mångsidigt influerad skiva, Prime Mover går från ska-toner till hårdrockssolon till vemodig finsk vispop. Det går inte riktigt att komma ifrån känslan att gruppen mera är ett musikaliskt experimentprojekt än ett rakt rockband.

Problemet med denna experimentlusta blir att när du börjar gilla en av låtarna så kommer nästa med något helt annat och du vet inte riktigt vad du tycker längre. Prime Mover beskriver sig själva som ett band som gör udda musik. Beskrivningen blir ännu bättre om man säger att de gör udda låtar, ingen är den andra lik.

Låtarna då? Ja, 'Vykort från södern' är nog bäst. Där håller man sig till bara ett par-tre stilar i samma låt och jag känner mig trygg.

Rating: 5/10

Johan Björklund, April 2005, metica.se

Up to menu


Rumba

Erilaisia pintaraapaisuja.

Arvostelukappaleen saatekirjeessä Prime Mover kertoo olevansa erilainen yhtye. Prime Mover ei yritä seurata trendejä ja ratsastaa muiden menestyksellä. Yhtye pyrkii tekemään yksilöllistä musiikkia, ja sitä on vaikea rinnastaa muihin bändeihin.

Tämän omakuvauksen perusteella Prime Moverissa ei ole mitään uutta. Harvassa ovat ne rockartistit, jotka kehuskelevat, kuinka me teemme musiikkimme tiukasti tiettyjen genrerajojen puitteissa ja pyrimme vain apinoimaan esikuviamme. Kaikki haluavat loistaa erilaisuudellaan, mutta harva korottautuu muiden yläpuolelle yhtä läpinäkyvästi kuin Prime Mover kirjeessään.

Erilaiselta ruotsinsuomalainen Prime Mover kieltämättä onnistuu kuulostamaan musiikillaan, jonka se itse määrittelee sekoitukseksi progressiivista rockia, metallia, folkia, industrialia, jazzia, funkia, poppia ja grungea. Mutta erilainen ei aina tarkoita samaa kuin erityinen. Albumissa on viehättävät piirteensä, eikä mihinkään edellä mainituista tyylisuunnista ehdi kyllästyä, kun kohta jo liidellään uusissa sfääreissä. Mutta mihinkään noista tyyleistä bändi ei tunnu pääsevän aivan kunnolla sisään.

Rating: 2/5

Jaakko Kilpeläinen, July 2005, Rumba

Up to menu


Harmonie Magazine, translated from French to English by Cecilia Teir-Deschamps.

Prime Mover alias Drivkraft is a new Swedish group to discover. But we would be wrong, in a pavlovian reflexion, to put it in the section "Nordic Crimsoning" like Anglagard or Anekdoten, or in the section "progressive orthodoxy", like the Flower Kings or Ritual. More than anything, the band follows the Swedish tradition. But that is not to say that their music can be set as folk music.

Like Kerrs Pink or Kaipa, the ones of the seventies, this affiliation with its original music tradition is established by the choice to sing in Swedish, by the inspiration of the melody and by the use of instruments such as violin, bouzouki or trumpet (just like Masque). As a matter of fact, the group remains a modern group by mixing tradition and modern trends. The rock beat is always present and put the emphasis on the melody. That is why Prime Mover can be said to be authentically progressive without being necessarily in the section "tenor of the progressive". The combo seems to have introduced a new style making it its own way. A relatively short disc (40 minutes) without exaggarations or overdoing it. No bad point to mention, it is perfectly balanced: good to discover.

Philippe Gnana, July 2005, Harmonie Magazine

Up to menu


Noise.fi

Vykort från södern ei ole hyvä valinta albumin aloitusraidaksi; biisin synnyttävä vaikutelma muistuttaa 36-asteista saunaa. Några bagateller toimii jo asteen pari hienommin yhdistellen perinteisempiä proge-vaikutteita ja teatraalista, The Ark-henkistä, musikaalirockia. Sinänsä toimiva moogittelu olisi tosin ollut toivottavaa upottaa miksaukseen sulavammin. Utbrändin ylimitoitettu intro tekee pahasti hallaa jo muutenkin maratonmaiselle, laatustandardeista jälkeenjääneelle, kappaleelle. Tämän opuksen jälkeen putoaa kuuntelijan aivoitusten musiikkiin keskittymisen taso helposti aina promilleihin saakka.

Groovaava basisti, osaava kosketinsoittaja sekä ihan asiallinen rumpali rakentavat kohtuullisen hyvää pohjaa yhtyeelle. Tasapaksut, kankeat sekä tylsän soundiset vokaalit ja lievästi värittömyydestä kärsivä kitararointi sen sijaan lohkovat maata lähes samaa tahtia miesten jalkojen alta. Sävellykset ja sovitukset kaipaavat teroitusta ja tunnetta, sekä sanat musiikin kaltaista tee-se-itse-omaleimaisuutta. Bändin sisäisesti äänitetyksi ja tuotetuksi levyksi soundit ovat kuunneltavat, mutteivät nautinnollisen hyvät.

Rahtusen paasaavaa saatekirjettä lainatakseni : "Prime Mover on erilainen yhtye". Myönnetään. Nyt siitä pitää vaan tehdä toimiva yhtye. Erilaisuus ei itseisarvoisesti tee taidetta tai edes nykymusiikkia. Numero kaksi merkitsee toisaalta potentiaalia, toisaalta puutteita.

Rating: 2/5

Tommi Hartikainen, February 2005, Noise.fi

Up to menu

Back to reviews